1. Voittava yrityskulttuuri – luusereiden puunhalausta

 

Osakeyhtiön tulee tuottaa voittoa omistajilleen. Osakeyhtiölaissa ei käsitellä ihmisen kunnioittamista, rakastamista eikä varsinkaan tunteita. Osakeyhtiö ei ole mikään Marttakerhon runopiiri halinallesääntöineen.

Tulos tai ulos on kestävä ohje organisaation kaikilla tasoilla, mutta viime aikoina sitä on alettu väheksyä. On vaadittu, että ihmiset saavat luottamusta tulevaan. Mutta mistä se luottamus otetaan? Se revitään omistajien selkänahasta. Se ei ole yhtään hyvä. Omistajien ja hallituksen on syytä pitää toimitusjohtaja varpaillaan, jolloin tämä pitää puolestaan huolen siitä, että ihmiset ovat varpaillaan. Näin organisaatio kasvaa kuin infernaalista loppuhuipennusta kohti etenevä balettiesitys.

Usein voittavan yrityskulttuurin puolesta puhuvat maailmanparantajat eivät halua antautua keskusteluun organisaation kannattavuudesta. He viittaavat siihen, kuinka esimerkiksi Great Place to Work -tutkimuksessa menestyneet yritykset kasvavat ja kannattavat paremmin kuin yritykset keskimäärin. Näitä vinoja horinoita kuunnellessa on hyvä muistaa vanha totuus: valhe – emävalhe – tilasto.

Eikä siinä kaikki. Tutkimuksen kärkipään yrityksissä kuhisee varsin outoja käytäntöjä. Ääriesimerkkinä tuoreessa (7.2.2019) Great Place to Work -listauksessa keskisuurten yritysten sarjan ykkönen oli yli 130 ihmisen tietotekniikkayritys Nitor, joka lähettää nitorilaisten perheille ja läheisille vuosittain anonyymin kyselyn, jossa kerätään työhyvinvointiin liittyviä näkemyksiä.

Millainen näkemys sinun organisaatiostasi muodostuisi, jos työntekijöiden läheisten näkemys tulisi aidosti kuuluville? Älä nyt saakeli mene kokeilemaan mitään tällaista hullutusta. Mielipiteet ovat kuin pöllönsilmä: kaikilla on sellainen.

 

2. Luottamus ja kontrolli – ne kusettaa kuitenkin, toimi ensin

 

Luottamuksesta höpötetään paljon, koska ilmiötä ei aidosti ole olemassa. Se on ihmismielen luoma teoreettinen konstruktio. Ihan kuin rakkaus. Heikkojen ja puutteellisten ihmisten täytyy hakea tukea haavemaailmalleen, jossa ihmiset auttavat toisiaan ja tekevät hyvää. Pusi pusi jee jee.

Herää todellisuuteen!

Jokainen oikeassa maailmassa elävä tietää, ettei etäpäivä oikeasti ole työpäivä. Siitä tulee lähinnä kuluja, kun pitää järjestää yllätyskäyntejä ja tarkkailuvälineitä ihmisten koteihin, etteivät pese pyykkiä, leikkaa tai polta ruohoa tai vastaavaa.

Yksinkertaisinta ja tuottavinta on kieltää kaikki poissaolot ilman lääkärintodistusta. Etälääkärintodistukset pitää ehdottomasti kieltää, ne ovat suurinta huuhaata. Jokainen osaa yskiä luuriin ja lämmittää kuumemittaria patteria vasten.

Ihminen kun on sisäsyntyisesti kusettaja, joka ajaa vain omaa etuaan. Johdon on syytä olla tarkkana ja huolehtia siitä, että mädät omenat eivät pääse soseeseen.

Kaikesta sekoilusta huolimatta meillä on edelleen ilahduttavan paljon perinteitä kunnioittavia organisaatioita, joissa pehmonallemöhinää ei suvaita: ihmiset ovat alati kontrollin ja seurannan kohteina, turvallisesti nyrkin ja kellokortin välissä.

NoBotissa oma aikani meneekin paljolti ihmisten vahtimiseen ja kyttäämiseen. Nuoret ammattilaisemme saattavat antautua keskustelemaan asioista, jotka eivät mitenkään liity työhön. Kerran ne alkoivat lankuttaa työajalla (jota emme tosin mittaa, väärentäisivät luvut kuitenkin). On myös ollut kakkua, tietokilpailuja ja kyllä esiintyy kaikenlaista hihittelyä sekä huttua ja hulinaa, jos ei ole tarkkana. Lempihokemani on: ”Menkää nyt hiivatin äkkiä sinne Facebookkiin!”

Erityisen tärkeää on tehdä ihmisille selväksi, miten organisaation asioista puhutaan sosiaalisessa mediassa ja yksityisissä kohtaamisissa sekä kotona. Ilman selkeitä määräyksiä annat ihmisille vallan kertoa, mitä ne ajattelevat. Se ei voi koskaan olla hyvä.

Entä sitten tämä työntekijälähettilyys? Herra mun vereni, vanha totuus on ”pane lapsi asialle, ja mene itse perässä.

 

3. Pelko – ihmisen luontainen ajovoima

 

Pomo, jatkuuko kaikki toiminta ennallaan vai huomaatko nopeasti, kuinka hiljaisuus ja energiatason rivakka nousu hiljentävät ja sähköistävät huoneen, kun astut sisään.

Mikäli kaikki jatkuu ennallaan, olet ehkä jo menettänyt pelin. Silti aina on jotain tehtävissä. Yleensä näissä tilanteissa on yksi varma keino: yllättävä kutsu Penalle tulla kulmahuoneeseen noutamaan verokortti. Pidä huolta, että Pena on ulospäin se lojaalein ja tunnollisin työntekijä, jolloin maksimoit irtisanomisen tehon.

Kun ihminen pelkää koko ajan, syntyy tulosta. Liiallinen pelko voi kyllä lamaannuttaa ja johtaa jopa motivaatiosaikkuun. Pidä siis huolta, että työterveysratkaisusi ei ole mikään näistä uuden ajan ennaltaehkäisevistä paijaus- ja silittelylaitoksista, vaan sellainen, joka osaa laittaa feikkikuumeilijat ja paperiinröhisijät ruotuun. Viime aikoina paljon otsikoissa olleella sotealan yhtiöllä on tässä ongelma: hurjat sairauspoissaolot. Lisää pelkoa vain peliin – se parantaa kummasti.

Ihmiset tekevät jatkuvasti virheitä. Vaikka joissakin tutkimuksissa on todettu vahvuuksien kautta päästävän hyviin tuloksiin, perinteinen ja koulusta tuttu ärhäkkä virheisiin puuttuminen on edelleen paras kehityskeino.

Ei voi olla mahdollista, että virheitä salliva organisaatio menestyy muutoin kuin hetkellisesti tai sattumalta, voittaahan joku aina lotossakin.

Yllätä ihmiset. Ole kuin entisajan verotarkastus, joka aiheutti vipinää kinttuihin ja nopeutti vatsan toimintaa.

 

4. Älä koskaan lue kirjoja tai kuuntele muita  

Kirjojen lukeminen ja muiden kuuntelu on selkein tunnistettava pomon mielenheikkouden merkki. Jos et itse tiedä, mitä pitää tehdä, vaihda hyvä ihminen lajia.

Erityisesti haluan varoittaa yhdestä tuoreesta teoksesta.

Alkuvuodesta 2019 Alma Talentin julkaisema Panu Luukan teos Yrityskulttuuri on kuningas on todennäköisesti vaarallisin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Teoksessa luodaan kattava kuva yrityskulttuurista ja voittavan kulttuurin rakentamisesta. Lukuisia pelottavia kontrollinpuutteellisia esimerkkejä ja käytäntöjä konkreettisesti esittelevä kirja voi hotkaista nieluunsa varomattoman ja vaikutuksille alttiin lukijan.

Panu on perustaja Leidenschaft Oy:ssä ja hänen laaja kokemuksensa sekä työuransa, erityisesti vaikka Great Place to Work Oy:n toimarina ja Satama Interactiven HR-johtajana, on kasvattanut Panusta yrityskulttuurimuotoilijan, joka on kaikkein uhkaavinta lajia perinteille: suora, tinkimätön ja omaääninen totuudenpuhuja värikkäine lausumineen.

Arvoperusteinen ihmiskäsitys kuuluu ja näkyy kirjassa tavalla, jota jokaisen oman arvovaltansa täyteen puhaltaman ja muhkean egon kannatteleman pomon tulee varoa viimeiseen asti.

 

Lopuksi: Mitä ikinä teetkin, älä vain tilaa mainittua muutosvaikutukseltaan kumouksellista teosta täältä: YrityskulttuuriOnKuningas

 

Jouni Varpelaide,

old bot

Suvi Kinnunen

Author Suvi Kinnunen

Terävä kynä, terävä mieli. Olen nopeatempoisesta ympäristöstä ja ajattelusta syttyvä persoona, joka ei usko inspiraation odottamiseen.

More posts by Suvi Kinnunen

Leave a Reply