Harjoittelu sosiaalisen median toimistossa sai minut etukäteen niin sanotusti paskapaniikkiin. En tiennyt sosiaalisesta mediasta juuri mitään (siis yritysnäkökulmasta.)

Uusi työ, uusi kulttuuri.

Sosiaalisen median toimistoja ei ollut vielä muutama vuosi sitten – NoBotista ei ollut saatavilla kattavia vuosikertomuksia joista tarkastella tietoja henkilöstöstä tai yrityksestä, eikä ankara tiedonhaku hakusanoilla ”harjoittelija sosiaalisen median toimisto” ei myöskään tuottanut tulosta. Oli minunkaltaiseni etukäteispanikoijan painajainen siis tulla harjoitteluun NoBotille.

Ensimmäinen asia, joka minut valtasi NoBot-neitsyysviikollani, oli kulttuurishokki. Eikö siis tämä pomo, Jouni Varpelaide (jota en muuten nähnyt kertaakaan ensimmäiseen kolmeen päivään), kyttääkään selän takana mitä teen tai mitä en tee? Eikö minun tarvitsekaan kulkea määrätyn esimiehen liepeissä kiinni reippaana ja iloisena, odottaen kahvinkeittokäskyä? (Tässä vaiheessa tosin myönnän tienneeni etukäteen sen, että kahvinkeittovastuun oli varannut CEO Jouni.) Kulttuuri NoBotilla oli ja on uniikki, se muovautuu jatkuvasti uusien ihmisten ja muutosten mukana ja se on luonut täysin uudenlaisen tavan johtaa itseään ja johtaa yritystä. Suosittelen vilpittömästi jokaiselle organisaatiokulttuurista kiinnostuneelle Jounin kirjaa luettavaksi.

Aloitin työni toukokuussa, ja yhtäkkiä huomasin, että oli elokuu ja harjoitteluni häämötti loppuaan. Olin kesän aikana saanut paljon vastuuta ja projekteja sekä omia asiakkuuksia hoitooni – en todellakaan ollut valmis lähtemään. Enkä lähtenyt vasta kuin huhtikuussa 2016. Koulun ja työn yhdistäminen oli välillä haastavaa, mutta opetti paljon.

Mitä harjoittelu sosiaalisen median toimistossa opetti?

Voisin perinteiseen, CV:mäiseen tapaan luokitella erilaisia taitoja ja metataitoja, joita olen oppinut. Tai sitten voin kiteyttää oppimani tähän: vuoteni sosiaalisen median toimistossa opetti ihan hemmetin paljon. B2B-maailmasta, asiakasnäkökulman huomioimista kaikessa, yrittäjämäistä huolenpitoa omasta työstään ja tietenkin niin paljon sosiaalisesta mediasta.

Minulta kysytään monesti, mikä on tärkein ominaisuus tai taito, millä pääsee NoBotille töihin tai yleisesti sometyöntekijäksi. Vastaan yleensä näin: Ole oma-aloitteinen ja ahkera somettaja sekä opi joustavuutta. Huumorikaan ei ole pahitteeksi. Koska sosiaalinen media ei mene kiinni kello 16, voivat työpäivät toisinaan tuntua pitkiltä. Kun Twitteriin tai työpaikan chattiin pamahtaa puoli kymmeneltä illalla tärkeä viesti, joka vaatii reagoimista heti, pitää Netflix-maraton katkaista ja ryhtyä töihin. Vastapainona tälle, toimiston ulko-ovella ei tarvitse kytätä kellokortin kanssa minuuttien täyttymistä, vaan työaika on joustava käsite. NoBotilla huomioidaan ihminen kokonaisuutena (mistä HR-sieluni kiittää), mikä tarkoittaa sitä, että työyhteisön on joustava ja huomioi myös yksityiselämän tarpeet.


Kiitos.

Haluan kiittää NoBotia ja kaikkia työkavereitani siitä, että opetitte minulle paljon. Moni ei saa näin rikasta kokemusta itselleen näin nuorena. Vai kuinka moni 22-vuotias on päässyt käytännössä suoraan asiantuntijatehtäviin, vaikka ei ole edes vielä valmistunut? Lisäksi haluan kiittää työkavereitani jatkuvasta naurusta ja ilosta, sekä mahtavista, antoisista keskusteluista. NoBot on ollut mnun ponnahduslautani, jota en halua koskaan kadottaa näköpiiristäni.

Kiitos, anteeksi olkaa hyvä ja näkemiin!

Saara Rostedt

 

Ja hyvänen aika, älkää käyttäkö hashtageja Facebookissa.


 

Saara Rostedt

Author Saara Rostedt

More posts by Saara Rostedt